Palveluasumisen viihtyisyyteen vinkkejä Hollannista

Olin kuuntelemassa kaupungin perusturvajohtajan (Saarnio 2016) esitystä ikääntyvien asumispalveluista Hollannissa. Hän oli ollut tänä keväänä tutustumassa useisiin ikääntyvien asumispalveluiden yksiköihin. Hollannissa pyritään mahdollistamaan kotona asuminen mahdollisimman pitkään ja kuten Suomessa ikääntyville on tarjolla ennemminkin palveluasumista laitospaikkojen sijaan. Tutustumispaikkoina olevissa palveluasunnoissa oli panostettu erityisesti asukkaiden viihtyvyyteen ja kodinomaisuuteen. Monessa paikassa oli painotettu sitä, että palveluasunto on asukkaiden koti. Viihtyvyyteen oli panostettu ja laitosmaisuutta pyrittiin välttämään. Useissa yksiköissä työntekijät pukeutuivat tavanomaisen näköisiin työvaatteisiin. Laitosmaisia valkoisia vaatteita ei käytetty, vaan työvaatteet olivat värikkäitä ja yksilöllisiä. Myös työskentely tapahtui samassa tilassa asukkaiden kanssa. Erillisiä toimistoja ei ollut, vaan kirjalliset työt tehtiin asukkaiden kanssa yhteisessä oleskelutilassa, jossa työntekijöiden toimistopöytäkin oli. Yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä pyrittiin näin edistämään kaikin mahdollisin tavoin.

Palveluasumisen yksiköt saattoivat olla melko suuriakin, mutta tiloja oli jaettu pienempiin yksiköihin. Esimerkiksi 120 asukkaan asumispalveluyksikössä rakennukseen oli muodostettu 12 erillistä ryhmäkotia, joissa kussakin oli 10 asukasta. Suuri asukasmäärä mahdollisti asukkaiden ryhmittelyä oman taustan tai muun yhdistävän tekijän mukaan. Samassa ryhmäkodissa saattoi asua entisiä yrittäjiä, maaseudun väkeä, taiteilijoita tai korkeasti koulutettuja henkilöitä. Hollannissa on tehty tutkimusta siitä, että ihmiset haluavat asua samankaltaisten ihmisten kanssa. Samanlaisista taustoista tulevat ikääntyvät viihtyvät hyvin yhdessä ja yhteisiä muistelun- ja puheenaiheita löytyy helposti. Yksiköitä yhdistävät pitkät käytävät, joita pitkin ikääntyneet saattoivat liikkua ja hoitaa kuntoaan myös sisätiloissa. Kuntoa voi hoitaa myös esimerkiksi kuntopyörällä pyöräillen, niin että samaan aikaa voi seurata kuvaa suurelta taululta vaikkapa omalta kotiseudultaan. Suurissa yksiköissä oli tarjolla myös monenlaisia palveluita, samasta rakennuksesta löytyi kampaamo, kauneushoitoa, uimahalli, kuntosali ja ravintoa. Useissa yksiköissä oli myös oma ruokakauppa, jossa voi asioida muutkin kuin talon omat asukkaat. (Saarnio 2016.)

Yhteisöllisyyttä ja ikääntyvien osallistumista voidaan lisätä monella tavalla. Monessa Hollannin palveluasumisen yksikössä jokainen asukas osallistui toimintaan jollain tavalla. Esimerkiksi ruokaa valmistettiin yhdessä henkilökunnan kanssa. Samassa rakennuksessa olevasta kaupasta haettiin yhdessä ruokatarvikkeet ja ruoka tehtiin yhdessä. Näin asukkaat saivat mielekästä tekemistä ja voivat kokea olevansa hyödyksi. Myös henkilökunnan työ on varmasti mielekkäämpää kun asioita tehdään ja valmistellaan yhdessä. Tämä kaikki vaatii varmasti ajattelun ja asenteiden muutosta tekemiseen. Tehdään siis arkipäivän askareita yhdessä asukkaiden kanssa heidän kodissaan. Ajatuksena on, että jokainen voi osallistua jollain tavalla toimintaan. (Saarnio 2016.)

Tässä taloudellisessa tilanteessa uusien asumispalveluyksiköiden rakentaminen Suomessa on varmaankin nyt aika vähäistä. Tuosta Hollannin mallista voisi mielestäni ottaa edullisestikin monia asioita käytäntöön myös Suomessa. Monet palveluasunnot ja tehostetun palveluasumisen yksiköt ovat aika laitosmaisia. Viihtyvyyttä voisi edullisesti lisätä maalaamalla seiniä kodikkailla väreillä sekä tuomalla tekstiilejä ja tauluja seinille. Kodinomainen ja viihtyisä ympäristö vaikuttavat tutkitusti (Karppinen 2015) positiivisesti ikääntyneiden viihtyvyyteen ja vähentävät asukkaiden levottomuutta. Asukkaat voisivat vaikka tehdä itse tauluja käytävien ja yhteisten tilojen seinille tai maalata taideteoksia suoraan seinälle. Olin itse mukana virikehetkessä, jossa ikääntyvät maalasivat taideteoksia musiikin säestyksellä. Vaikka toimintakyky ei kaikilla ollut muuten kovin hyvä, niin maalaus kyllä onnistui hyvin, kun välineet olivat valmiina. Musiikkihetken aikana valmistuneet työt olivat kauniita ja olisivat kyllä käyneet hyvin sellaisinaan tuomaan väriä ja kodikkuutta. Taiteella on myönteinen vaikutus ihmisen hyvinvointiin. Taiteen merkitys on tiedostettu myös työhyvinvoinnin kannalta. Yhteistyössä ja opastuksella taiteen tekeminen yhteisiin tiloihin asukkaiden, henkilökunnan ja esimerkiksi kansalaisopiston opettajan kanssa lisäisi kaikkien osapuolten hyvinvointia ja olisi edullinen tapa luoda viihtyisyyttä yhteiseen ympäristöön. (Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia 2015.)

Henkilökunnan vaatteiden valinta olisi mielestäni myös edullinen tapa vaikuttaa viihtyvyyteen. Sanotaan, että värit vaikuttavat ihmisiin ja erilaisilla väreillä on erilaisia vaikutuksia. Valkoinen vaatetus valkoisilla käytävillä voi esimerkiksi muistisairaasta ikääntyneestä näyttää siltä, kuin työntekijän pää leijuisi ilmassa käytävällä. Ihminen ei enää erotu käytävästä. Vaatteita joudutaan aika ajoin uusimaan ja uusien vaatteiden valinnan yhteydessä voisi käyttää hetken enemmän aikaa miettimiseen. Entäpä, jos työntekijöiden vaatteet olisivat värikkäämpiä ja kodikkaampia. Asukkaista olisi varmastikin mukavampi seurata työntekijöitä ja oletettavasti työntekijätkin kokisivat olonsa itse valitsemassaan värikkäämmässä vaatteessa kotoisammaksi.

Asukkaiden osallisuutta voisi varmastikin myös lisätä miettimällä toimintatapoja uudelleen. Osallisuus luo yhteisöllisyyttä ja kokemuksen oman toiminnan merkityksellisyydestä. Ihmiselle on jokaisessa ikävaiheessa tärkeä tuntea kuuluvansa johonkin sekä tuntea olevansa merkityksellinen ja tärkeä. Voisivatko asukkaat osallistua esimerkiksi ruuan valmistukseen tai kattamiseen? Tai voisivatko asukkaat olla mukana istuttamassa kukkia keväällä tai laittamassa koristeita jouluksi. Joissain paikoissa näin varmaan voidaan jo toimiakin, mutta monessa paikassa osallisuutta voitaisiin varmastikin vielä paljon lisätä.

- Anita

                                    

Lähteet

Karppinen, T. 2015 Ikääntyneen toimintakykyä tukeva hoitoympäristö osastonhoitajien näkökulmasta. Turun yliopisto. Hoitotieteen laitos. Pro gradu –tutkielma.

Saarnio, M. 2016. Luento Hollannin terveisistä 1.6.2016. Riihimäen kaupunki.

Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia. 2015. Toimintaohjelman 2010 – 2014 loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 18.7.2016. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3578-5